TEE SE ITSE - Täydellinen teatterimaskeeraus!

Conduksen speksin vuoden 2013 maskeeraustiimi on löytänyt täydellisen teatterimaskeerauksen avaimen. Näillä ohjeilla et voi mennä vikaan!

1. Valitse tiimisi huolella! On erittäin edullista, jos ryhmässä on useita speksineitsyitä (tällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei tiedä speksistä juuri mitään ja esimerkiksi yllättyy kuullessaan, että speksissä lauletaan) ja speksikonkareita (tällä tarkoitetaan henkilöä, joka ei suostu eläköitymään speksiuraltaan, vaan roikkuu epätoivoisesti mukana motiivinaan lähinnä itsensä esille tuominen, työryhmän kanssa dokailu ja yleinen päällepäsmäröinti).

2. Tiimin vastaavan on ryhmäytymisen kannalta edullista vetäytyä tiimin työskentelyn alkuvaiheilla lomailemaan esimerkiksi toiselle puolelle maailmaa; tämä jättää muun porukan kivasti oman onnensa nojaan ja luo terveen pohjan tulevalle joustavalle yhteistyölle ja luottamukselle.

Kyllä onnistuu!     Kuva: Timo Säämänen

3. Edellisiltä vuosiltä säästöön jääneet meikit ym. tuotteet kannattaa mahdollisuuksien mukaan hukata; tämä varmistaa aloituksen puhtaalta pöydältä! Lisäksi saat työskentelyyn pientä jännitystä, kun joudut miettimään mistä oikein revit rahat grandioottisten suunnitelmiesi toteuttamiseen ja pelkäät hurjistuneiden tuottajien reaktioita ylitettyäsi budjettisi reilulla kolmanneksella.

4. Itse maskien suunnittelussa on hyvä suosia sukupuolirooleilla leikittelyä: miesnäyttelijöille glitteriä, palmikoita ja Kleopatra-vaikutteisia rajauksia, naisille puolestaan yhdistyneitä kulmakarvoja, ryppyjä ja vahamaisia huulia.

Maskeeraajan hellässä huomassa     Kuva: Henri Sinisalmi

5. Näyttelijöiden kiusaamisesta kannattaa ottaa kaikki irti: tiukat tupeeraukset ja ylipitkät tekoripset (etenkin herkkäsilmäisille) ovat varma valinta! Ja vaikka ohjaaja omavaltaisuudessaan myöhemmin kieltäisi moisen hauskuuden, olet saanut ainakin hetkellisen nautinnon vuotavasilmäisistä, räpsyttelevistä ja päänahkaansa aristelevista näyttelijäraukoista, jotka luulivat kurjat joutuvansa vielä esiintymään lähes sokeina! MUAHHAHHAA!!

6. Pidä paletti avoinna viimeiseen asti; on ihan ok olla epävarma mitä puolella esiintyjistä tulee oleman naamassaan vielä viikko ennen ensi-iltaa, ja budjetin on hyvä paukkua kovaa ja korkealentoisesti moneen otteeseen. Voit lisäksi kiristää koko työryhmältä heidän viimeisetkin pennosensa makarooniin säästetystä opintotuesta vedoten tarvikkeiden riittämättömyyteen: kuka nyt haluaisi olla ruma näyttämöllä?

7. Mahdollisimman suuri osa itse työstä, varsinkin näytöspäivinä, kannattaa sälyttää muiden kuin maskitiimin vastuulle. Näin speksineitsyeet saavat mahdollisuuden maksimaaliseen muiden jaloissa tumpeloina pyörimiseen, ja speksikonkarit puolestaan pääsevät järjestämään ja besserwisseröimään sinne, missä heitä vähiten tarvitaan.

8. Kun homma on hoidettu alusta lähtien hyvin, voit keskittyä työsi hedelmien poimimiseen: kiitosten vastaanottamiseen niin ohjauksellisista ratkaisuista kuin esiintyjien ulkomuodosta - ilman sinuahan speksi olisi tuskin ollut esityskelpoinen!

Ensimmäisten maskien tekoa tämän vuoden speksissä  
Kuvat: Henri Sinisalmi

9. Ensi-ilta- ja hautajaispippaloissa kannattaa vetää elegentit perseet. Näin sekä proggiksen aikaisten näkemyserojen sovittelu ("siis vittu sä oot PASKA!") ja käyttökiellon hankkiminen sujuvat jouhevammin.*

10. Mainosta maskeerausosaamistasi joka paikassa aina työhaastatteluja myöten. Jos olet onnistunut kohdassa 9, voit hyödyntää luovuuttasi vielä proggiksen jälkeenkin mm. käyttökiellon kumoamisyrityksissä. *

* Toim.huom. Kohdissa 9 ja 10 on hyödynnetty myös vuosina 2009-2012 kertynyttä yleistä kokemusta speksin tekemisestä.

Jos joku epäilee reseptiämme, jäljen voi tarkastaa speksin sivuilta tai näytöksissä 9.3.2013 alkaen!

(HUOM! Näiden ohjeiden soveltaminen on täysin lukijan omalla vastuulla. Condus ry ei vastaa speksinsä maskitiimin horinoista tai niiden aiheuttamista tuhoista.)

SPEKSI TULEE SUN UNIIN

Koska Conduksen speksin työryhmäläiset ovat äärimmäisen omistautuneita työlleen ja speksi vie 99 % kaikkien valveillaoloajasta, on varsin luonnollista, että speksi toisinaan pyörii mielessä myös niiden harvojen yön tuntien aikana, kun työryhmäläisillä on aikaa - ja lupa - nukkua. Ohessa otteita anonyymien speksiläisten öisistä alitajunnassa tapahtuneista seikkailuista:

 
Kuva: www.thinkstockphotos.com

"Speksin viikonlopputreenit oli syystä tai toisesta siirretty valtavalle rupuiselle risteilijälle, joka seilasi jossain päin maailman meriä. Koko muu tanssitiimi oli hävinnyt ja paikalla oli sen sijaan lauma tukevassa kunnossa olevia ihannepainoisia keski-ikäisiä miehiä, joiden kanssa oli /pakko/ harjoitella kontakti-improa. Tottelin."

--

"Näin unta, että oli jo esitys ja se oli tosi isossa salissa ja ihan kamalan laahaava. Jostain syystä esiintyjiä oli myös lavan edessä, ja ne oli ihan pimennossa. Valomiehinä olivat mun lukion vaihto-oppilasluokan valomiehet ja menin niille valittamaan. Yleisö ei ollut yhtään mukana ja kotimatkalla kävin masentuneena siskon kanssa pöllimässä joulukuusen kaupungin metsästä :)"

 
 Kuva: www.freedigitalphotos.net

"Leikkasin täysin tyytyväisenä meditoiden varpaankynsiä. Kaivelin kynsien alta likaa pois ja tsuumailin varpaitani ja nautin pikkusaksien niksnaks -äänestä kunnes... tajusin olevani näyttämöllä ja kolmesataapäinen yleisö katsoi minua tuomitsevasti, että hyyi varpaankynsiä. Yleisön takaa tuli vihreä merihirviö joka söi pään pois Petralta ja itkin."

--

"Oltiin mun vanhempien luona Vuosaaressa treenamassa näyttelijöiden kanssa. Speksin juoni oli muuttunut intiaanihenkiseksi, itse esitin punaisessa mekossa tanssivaa intiaania. Yhtäkkiä tajutaan, että kello on tasan kaks ja näytöksen olis pitänyt alkaa keskustassa kahdelta - hirvee paniikki. Ite kiljun ja pakkaan siskon meikkejä et saadaan maskit tehtyä autossa. Erkku sanoo menevänsä "käynnistämään autoa" mut jää sisään nauramaan mulle. OP ilmoittaa menevänsä vielä suihkuun. Piia rauhoittelee tilannetta "kyllä me ehditään sinne ajoissa". Paikan päällä yleisöä kävelee vastaan kun ollaan tunnin myöhässä..."



 Kuva: www.freedigitalphotos.net
 
"Näin unta, että olimme esiintymässä metallifestareilla. Keskustelimme siitä, mikä biisi pitäisi vetää. Kaikki olivat yhtä mieltä siitä, että Marian biisi olisi aivan ehdoton, ja kävelimme lavalle. Metallikansa ei tykännyt."


Kuva: www.freedigitalphotos.net

Energinen speksitiimi kuittaa ja jatkaa työskentelyä! Ensi-iltaan aikaa 13 päivää! 

AIKAA YKSI!

Tanssijoiden harjoituksista on vuotanut julkisuuteen kuvamateriaalia, joka paljastaa tanssitreenien karun todellisuuden. Aikataulu on kiristynyt, eikä ylimääräiselle hassuttelulle enää ole aikaa. Tanssitiimin kuri on ankara, ja moitteeton lopputulos vaatii tarkkuutta. Tanssivastaava pitääkin huolen siitä, että tanssijat tietävät paikkansa niin lavalla kuin sen ulkopuolellakin. Treeneihin kuuluu luento-osuus, jossa tanssivastaava paukuttaa tyttöjen päähän laskujen, rivien ja paikanvaihtojen merkitystä.

Muistakaa paikat!

Tanssiminen on kovaa ja tarkkuutta vaativaa työtä, eikä ainakaan tässä speksissä mitään ruusuilla tanssimista.  Lihakset huutavat happea ja nivelet lepoa, mutta koreografiat on saatava valmiiksi ja hiottua ensi-iltaan mennessä. Tanssikuviot suunnitellaan hyvissä ajoin ja niitä hiotaan hikeä ja verta säästelemättä. Kuka sanoi, että tanssiminen ei ole urheilua?

Jääkiekkokaukaloidenkin kuviot kalpenevat tämän rinnalla

Virheitä ei saa sattua ja kuvioiden täytyy olla millintarkkoja. Eräs tanssijoista on huomannut kuviossa epäsymmetriaa ja mittaa kahden tanssijan etäisyyttä toisistaan pelonsekaisin tuntein.

O-ou!

Kaikkien pelot käyvät toteen, kun mittaustulos varmistaa kuvion epäsymmetrian. Tanssivastaavan sanktiojärjestelmä kattaa kaiken myöhästymisistä paikkavirheisiin, eikä rangaistukselta voida välttyä. Aikaa armas tanssivastaava antaa erinäisille liikkeille jopa yhden tahdin. Aikaa on siis tunnetusti yksi, jos sitäkään. Ja jos et ole tahdissa, tiedät mitä tapahtuu...

PUNNERRUKSIA!

Selviävätkö tytöt ensi-iltaan asti?

MUSIIKIN IMUSSA

Jo alkujameista lähtien oli selvää, että tämän vuoden speksibändi on parasta A-luokkaa! Tammikuun puolivälissä pidetyssä mökkiviikonlopussa pidettiin paitsi ensimmäinen yhteinen läpimeno, myös bändin ensimmäiset treenit ikinä. Akuutti treenikämppäongelma aiheutti meille kovat paineet soittaa hyvin, mutta selviydyimme siitä paremmin kuin kukaan olisi uskonut.

Kuva: Henri Sinisalmi

Bänditreenit pidetään aina perjantaisin, mikä on yhdessä viikonlopputreenien kanssa aiheuttanut bändille jokaviikonloppuisen rankan speksiputken. Tästä huolimatta treenit ovat pysyneet varsin asiallisina:

Rankka työ vaatii kuitenkin rankan rentoutumisen.

Tässä me ollaan:

Mitä teet speksibändissä?
Rumpalina mun tehtävä on pitää biisit kasassa, bändivastaavana mun tehtävä on pitää apinalauma ruodussa. Suhteellisen hyvin se pysyykin ruodussa, vaikka välillä fiilis on tämä:

– Ilmo Korhonen, rumpali/bändivastaava

Mitä Bermudan kolmiossa katoaa?
No siel ei katoo yhtikäs mikään - lentokone tai laiva tai yhtikäs mikään!!! Mä meen ja vien tän speksibändin sinne ja todistan et kenkään eikä ykskään rytmimuna häviä minnekään, että nähdään ensi-illassa!!
– Aino Kärnä, koskettimet/bändivastaava

Jos et olisi viulisti, mitä soitinta soittaisit speksibändissä?
Ehdottomasti sahaa! Jousi kuin jousi, speksibändissä on vain mielikuvitus rajana soittimien suhteen!
- Saara Terva, viulu

Jos olisit mauste, mikä mauste olisit?
Pippuripappuri.
– Joni Ranta, poikkihuilu/saksofoni

Mikä taustalaulajana olemisessa on vaikeinta?
Ehdottomasti hankalinta on pitää instrumenttinsa hiljaa. Tuntuu, että vaikka miten yritettäis keskittyä, löydetään itsemme aina jostain nurkasta laulamasta Jaakko-kultaa kaanonissa.
– Katri Järvinen, taustalaulaja

Kuvaile lyhyesti tyypillisiä speksitreenejä.
En tiedä näenkö mä unta vai kahminko mä lunta. On mahtava meininki meneillään.
– Nora Moberg, taustalaulaja

Millaista on taustalaulajan arki?
Stemmojen suunnittelemista ja improvisointia lennosta kesken kappaleiden, viikonlopputreenejä ja ainoan vapaan mikrofonin kanssa säätämistä taustalaulajien koomisen pituuseron vuoksi. Laulamista, hauskanpitoa ja upean show'n tekemistä hyvässä seurassa.
– Elina Rantanen, taustalaulaja

Myös bändin ulkopuolelta on kuultu lupaavia kommentteja:

"Bändin osaamista ei ole ikinä tarvinnut stressata. Vaikka kaikki muu olisi levällään, bändi osaa asiansa aina hyvin!" 
– Anonyymi näyttelijä

"Bändistä löytyy sekä tarkkaa osaamista että villiä heittäytymistä!" 
– Anonyymi ohjaaja

Näistä kommenteista olemme sanattomia. Bändi hiljenee lopultakin.

Hetkeksi.

Kikakika!!

Kuva: Henri Sinisalmi

PIKSELIEN TUOLLA PUOLEN...

Kävelet kampuksen avaraa käytävää loisteputkivalossa kohti luentosaliasi, olet juuri ollut syömässä. Ohimenevän ihmismassan puheensorina täyttää hiljalleen ruuasta sammuvan aivotoimintasi. Vielä viisi tuntia sitä monotonista puheenpapatusta, ennen kuin pääset pakenemaan yliopiston maailmaa omaan pieneen hämärään yksiöösi. Ja se esseeki pitäisi vielä tehdä.. Kaisan kirjatki ovat jo neljä päivää myöhässä.. Milloin se kevät oikein tulee..?

Sitten sinä näet sen, se iskeytyy verkkokalvoille kuin salama kirkkaalta taivaalta, henkesi salpaantuu ja olet hetkessä hereillä. Seisot kuin peura ajovalojen edessä pystymättä liikkumaan. Siinä se on, siinä se on!!

TÄMÄN VUODEN CONDUKSEN SPEKSIN JULISTE!

Katseesi hivelee sen syvän purppuraista värimaailmaa, silmäsi kohtaavat silmät, pystyt kuulemaan laulajan puhtaan valkean äänen.. sehän on kuin.. kuin.. Adele! 

Ihmismassan huuto kuuluu kumeana lasin läpi, se voimistuu ja voimistuu.. kunnes lasi särkyy!

Kaivat salamana puhelimen taskustasi ja sukellat kapulan internettiin.. näppäilet CONDUS.FI/SPEKSI ja painat kohtaa  liput ja  esityskset ja  NOIN! liput ovat sinun! Olet varmistanut itsesi mukaan vuoden ehdottoman parhaimpaan, häkellyttävän suurenmoiseen spektaakkeliin!

Hymyilet loppupäivän.

Illalla nuudeli-illallisen parissa pohdit vielä näkemääsi. Kuka julisteen oli tehnyt?

.................................

Tässä vaiheessa onkin hyvä esittäytyä.

Me olemme ihmiset julisteen takana. Pikselien haltiat, vectorien taitajat.

Henkilöt, jotka muuttuvat taviksista koodajiksi, kameran suljinaikamme on kulmien nopein. 

Istumme tuntikaudet tietokoneen edessä selkäkipuja huomioimatta, mobiililaitteemme piippaavat jatkuvasti. Sosiaalinen media on tapamme kommunikoida.

Olemme

GRAAFINEN TIIMI

Tehtävämme on kaikessa "yksinkertaisuudessaan" ollut luoda tämän vuoden speksille ilme. 

Iha sellanen pikkiriikkinen juttu vaa.. 

juliste, www-sivut, blogi, käsiohjelma, haalarimerkki, flayeri.. niistä kaikista voi syyttää meitä.

Mutta pälpätys sikseen! Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. Alla siis pienehkö kuvakollaasi kuvastamaan työtämme ja arkeamme.

Ensinnäkin avaus siihen, mitä kaikkea graaffinen tiimi tarvitsee toimiakseen:

Graafinen oleminen merkitsee tietenkin kaikkea muutakin.. Se on ihmisläheistä työtä.

Monta päätä tarkoittaa tietenkin liian monta hyvää ideaa ja siitä se riemu vasta retkeekin, varsinkin kun deadlinet paukkuu. Mutta onneksi kaikesta selvitään ammattilaisen ottein:

Toinen asia, jonka kanssa graafinen tiimi on yleisesti jatkuvassa kontaktissa, on tietenkin tietokone. 

Main tool. 

"Ah! tietotekniikka.."

Mutta kaikista tärkeintä, painotuotteiden, valokuvien ja koko graafisen ilmeen luomisessahan on tietenkin mielikuvitus...

                       

Sekä tarkkuus.

.......

Tässä oli muutamia pieniä painavia yksityiskohtia pikselimaailman tuoltapuolen.
Muista pysyä mukana! 

NÄHDÄÄN ENSI-ILLASSA!

terkuin

NAINEN VALOJEN TAKANA

”Heeei, mitä sä teet speksissä?”

”Mä teen valot.”

”Valot? Aaaaaa valot! Onks sul jotain koulutusta alalta? Eiks se oo vaan, et sä painat nappii ja stadaa? Miks sä lähit tohon hommaan?”

Varmaan kolme yleisintä kysymystä, joita mulle on esitetty valoihin liittyen kohta kolmen speksin ajan.

Mun nimeni on Noora Novitsky ja toimin kolmatta vuotta Conduksen Speksin valosuunnittelijana. Olen ihan tavallinen kolmannen vuoden lastentarhanopettajaopiskelija, mulla ei ole mitään koulutusta valoihin liittyen ja lähdin hommaan sattumalta, kun fuksivuotenani ohjaaja tarvitsi valoihmisen ja minä tarjouduin hommaan.

Ekana vuonna mulla ei todellakaan ollut mitään käryä, mitä mun piti tehdä. Tiesin, että näytöksissä valopöydän takana on joku ammattilainen, jolle mun täytyy ladella ohjeet, minkälaiset valot tulee eri kohtauksiin ja minkälaiset biiseihin. En tiennyt teatteri- tai keikkavalaistuksesta yhtään mitään ja häpeäkseni täytyy sanoa, etten koskaan aikaisemmin ollut kauheasti edes ajatellut miten iso merkitys toimivalla valaistuksella on. Jotkut valot! Ketä kiinnostaa? Eihän niitä kukaan edes katso.

Mutta nyt minua piti kiinnostaa. En yhtään tiennyt, miten lähteä liikkeelle ja ekan vuoden valosuunnitelmat oli sen näköset. ”Tähän ehkä punasta... Toi vois olla sininen... Saako tähän jonkun välkytyksen...?” Ekana vuonna Virgin Oilissa mun biisien valosuunnitelma oli alle sivun mittainen ja kohtauksiin ajatellut valot oli raapustettu suoraan kässäriin.

Toisena vuonna esityspaikka vaihtui Virgin Oilista The Circukseen. Olin edellisen vuoden projektissa oppinut jonkun verran valaistuksesta ja pystyin vähän hahmottelemaan mitä sävyjä par kannuihin, otetaanko coboja, tuleeko liikettä, kylmä vai lämmin etuvalo ja niin edespäin. Valosuunnitelma biisejä varten venyi 1,5 sivun mittaiseksi! Vau, hyvä minä! Kuitenkin kun päästiin treenaamaan The Circukseen, mun edessä avautui aivan mielettömät mahdollisuudet. Virgin oilin ja The Circuksen kalusto on totaalisen erilainen ja The Circuksessa se oli isompi ja parempi. Melkein kaikkien biisien valoihin tuli jotain muutosta alkuperäisestä suunnitelmasta.

Tapasin myös Jaken, The Circuksen valomiehen, jonka tapaamista olin pelännyt kuollakseni. 20 vuotta alalla, tuiman oloinen melko kyyninen äijä, joka vetää röökiä töissä. Ja sen työparina minä, toisen vuoden lastentrahanopettajaksi opiskeleva iloinen optimisti, joka tykkää leipoa muffinsseja. Suureksi yllätyksekseni Jake otti kaikki mun suunnitelmat vakavasti ja sanoi monta kertaa: ”Kuule, mä oon tässä nyt duunissa sua varten, tehään nää just niinku sä haluut.” Rakennettiin yhdessä siisteimmät speksivalot ikinä ja mä opin hurjan määrän valaistuksesta.

Nyt kolmantena vuonna on ollut todella varma olo valoista koko ajan. Viime vappuna Ville, edellisen vuoden ohjaaja, lupautui lievässä nosteessa paikkaamaan ja jeesaamaan minua, jos apua tarvitsen. Hommaa helpottaa myös se, että esitykset on paikassa, jonka kalusto on tuttu. Vaikka on hyvät lähtökohdat, on silti iso työ suunnitella kohtausvalot ja 17 erilaisen biisin valot, joiden pitäisi olla näyttäviä, yllättäviä ja jopa hahmon persoonaa ilmentäviä. Huomaan kuitenkin, että homma alkaa olla hyvin hanskassa, kun biisien valosuunnitelma on 4,5 sivua, kohtauksia varten on oma Que lista ja olen lisännyt kässäriin valmiiksi bläkäreiden ja muiden efektien paikat. Hassua on myös, että omassa tekstissäni vilahtaa ”ammatisanoja”, kuten molet, kierto, prisma, strobo, par kannut, 700lamput, cobo, 500lamput ja niin edespäin, kun ensimmäisenä vuotenani ei olisi ollut hajuakaan mistä on kysymys.

Tähän loppuun haluan esittää pienen pyynnön. Harva teatterissa tai keikoilla käyvä ihminen tulee ajatelleeksi miten merkittävä osuus valoilla on koko esitykselle. Valomies käytännössä päättää kuka näkyy, missä näkyy, miten näkyy, milloin näkyy ja minkälainen tunnelma luodaan, mutta jotenkin sitä vaan unohtaa valojen merkityksen tai ei tule edes ajatelleeksi sitä. Kannattaa kuitenkin kiinnittää valoihin huomiota. Voitin viime marraskuussa liput Billy Talentin keikalle kaapelitehtaalle. Alla on lyhyt video siitä, mitä valopöydällä tapahtuu ja mitä lavalla tapahtuu samaan aikaan. Keikka oli todella mieletön, mutta suuren osan tunnelmasta loi mahtava keikkavalaistus. Kävin keikan jälkeen henkilökohtaisesti kiittämässä kanadalaista valomiestä, skrode äijä hänkin Jaken tapaan, ja hän hämmentyi kiitoksistani. 

Varoitus, äänet voi olla videossa kovalla.

Seuraavan kerran kun olet keikalla tai teatterissa, kiinnitä huomiota valaistukseen, ja käy kiittämässä valomiestä esityksen jälkeen. Kulisseissa toimivat henkilöt saavat harvoin kiitosta, joten jaa hyvää mieltä ja kiitä valomiestä. Hän on sen todellakin ansainnut.

- Noora, valopomo

RAKKAUDESTA TANSSIIN JA VÄHÄN SEN YLI

Päivät ensi-iltaan hupenevat ja tahti kiristyy. Tanssitiimi treenaa kovaa ja tunteella, ja vapaapäivät ovat harvinaista herkkua. Tekemisen meininki on hurja, ja uusia liikkeitä, nostoja ja temppuja kokeillaan sillä asenteella, että kyllähän sitä nyt tekemällä oppii.

Kuva: Henri Sinisalmi

Viikolla treenataan omalla tanssijaporukalla ja viikonloput kuluvat koko speksitiimin voimalla yhteisissä harjoituksissa. Treeneissä lentelevät jalat, ihmiset, hiki, vesipullot ja häiriintyneet jutut. Torstai-illat vietetään tanssitreenin lisäksi keskustakampuksen Unisportin salilla haukkaa, supistajalihasta ja nilkan ojentajalihasta pumpaten. Kummallisia maskuliinisia piirteitä alkaakin ilmaantua osalle tanssijoista...

Kaikilla kahdeksalla tanssijalla on omat palautumiskeinonsa, joku juoksee opiskelijabileissä, toinen juo Fire Burstia ja kolmas syö neuroottisesti magnesiumia. Treeneissä keskustellaan kolotuksista, kivuista ja vatsan toiminnasta siihen malliin, että joku voisi luulla eksyneensä eläkeläisten taukojumppaan. Valtavan ihana ja avoin porukka siis kasassa!

Improilua

Olemme joutuneet myös oman mukavuusalueemme ulkopuolelle ja hulvattomien näyttelijöiden kanssa improamaan. Ainakin meillä on ollut hauskaa, mutta lopputuloksen saatte te hyvät katsojat arvioida!

Koreografioista valmiina karkeasti laskettuna huikaisevat 12/16 . Ei muuta kun viimeisillä luovuuden rippeillä treenaamaan uutta ja hiomaan valmista! Palaamme asiaan..!

TÄMÄ ON VIIMEINEN HÄTÄHUUTONI!

Neljä viikkoa ensi-iltaan. 

Emme ole poistuneet Haagan nuorisotalolta joulukuun jälkeen.

Innostuksemme voi aistia. 

Pieni määrä tanssijoita on linnoittautunut komeroon eikä suostu tulemaan ulos. Bändi on paennut Janoiseen puppeliin, ja vessapaperivarastomme ovat huvenneet olemattomiin. Tuottajat ovat onneksi saaneet ujutettua meille satunnaisia nakkeja ovenraosta.

Harjoitusmetodit ovat kyseenalaiset.

Meidät näyttelijät on usutettu toistemme kimppuun pusupainimaan henkemme edestä viimeiseen mieheen ja naiseen. Fyysinen suorituskykymme on ajettu äärirajoille, ja ilmassa leijuu kasvomaalien kitkerä katku.

Mitä tästä tulee?

Epätoivo tiivistyy.

Pelkään, että roolihahmoni ottaa pian lopullisesti vallan.

Viimeinen näyttelijä



EDIT.

Ohjaajan oikaisu

Kello on 17.00. Speksin harjoituksissa kaikki hyvin.

Näin hyvin!    (Kuvat:  Henri Sinisalmi ja Piia Suhonen)

CONDUKSEN SPEKSISSÄ NÄYTTELEMINEN VAATII...

Keskittymistä

Heittäytymistä

Kehonhallintaa

Läsnäoloa

Asennetta!

OHJAAJA TURISEE

Heyyyy this is CRAZY!

Huomenna jälleen speksiläisten treenit nutalla aamusta iltaan!  Ohjelmassa kohtaustreeniä, palautteita, lisää treeniä, treeniä bändin ja tanssijoiden kanssa...  huh, melkosta ja tätä on tulossa lisää!  Myös puvustajat ja lavastajat ovat paikalla suunnittelemassa ja nauttimassa kaikesta tästä!  Kerätään jengi kasaan eli speksiperhe koossa jälleen!

Tällä viikolla juhlistimme nimenjulkkareita, jossa avattiin lipunmyynti ja näyttelijät improilivat laulaen, liikkuen ja heitellen aforismejä.  "Speksibändi on kuin pölynimuri - kun se käynnistyy niin ei kuulu muuta."

Kutsuimme julkkaripäivänä ihmiset lämpimästi tervetulleiksi opiskelijatilaan. Näyttelijät ovat aina innokkaina kuin liikerin pennut. Niin tässäkin kun kyse oli lauluiskusta opiskelijaravintolaan.

                                          Kuva: Henri Sinisalmi

 Ensi-iltaan suunnaten.  Katsokaa ja nauttikaa.  I'll be watching.

// Piia